Kun illalla katson ylös tähtitaivaan, tuntuu kuin kasvosi sinne piirtyisi. Toivoen katson lähettäen pyyntöni tuuliin, että vielä luokseni pienoinen palaisit. Tiedän ettei toteudu toiveet nuo, ei tuulet sua enää koskaan luokseni tuo. Mutta saan hetken haaveilla valoissa tähtien, elää pienen hetken toivoen. Hiljaa kasvosi haihtuu taivaisiin. Palaan taas ikävään, suruun ja kyyneliin. Tiedät, tulen illalla tähtien tuiketta taas katsomaan, toivoen että yksi tähtönen laskeutuisi. Se olisit sinä kultani. Kirkkain kaikista, mun oma iltatähtönen ♥♥♥

                   <3

Niin lähti enkelini suloinen, pois maan päältä niin.
Maailman tuulten mukaan, luo enkelien sinisiin taivaisiin.
Kaipuu kasvaa vaikka aika käy, ei surun määrälle loppua näy.
Ikävä valtava pikkuisen luo, vaik tiedän, pitää susta huolen
muut enkelit nuo.
En koskaan sua pois antaa tahtonut ois,
vaan ei mahdollisuutta toista enää olla vois..
Sun oli mentävä, lennettävä taivaisiin.
Kun kultani sinua muistelen, saat minut kyyneliin.
Sattuu, repii ja kuristaa. Ei välillä henkeä saa.
Kaipaus kiskoo, sydäntäni raastaa mut jatkettava on.
Tärkeintä että rakkaani sulla hyvä olla on.
Vaikka äidillä on ikävä niin valtavan kova, olet ainiaan sydämmessäin
enkelini soma.

          
Jonna.S

(Toivon ettei runojani kopioitaisi koska ne on kirjoitettu tunteistani ja pojalleni)