Tänään on isoveljeni syntymäpäivä. Timo viettää myös taivassynttäreitä <3 Pikkuinen olisi nyt 28 vuotias jos eläisi. Hän kuoli reilun puolen vuoden iässä syntymästään, emme ole tavanneet. Paljon pikkuisesta olen kuvia katsonut, ja hänestä haaveillut. Ois ollut ihana tässä iässä velipojan kanssa viettää aikaa. Luulen että Timo on pitämässä huolta enkelipojastani! Yhdessä he kulkevat käsityksin taivaan valtakunnassa. Ainakin tahdon ajatella niin. Tuntui pahalta lapsesta asti nähdä äidin ikävää ja pahaa oloa. Ajattelin aina että miten se ikinä on voinut selvitä oman lapsen kuolemasta. Puhuttiin siitä paljon odotusaikana ja itkettiin yhdessä. Nyt itkemme todellakin yhdessä pienokaisiamme ;( Miten voikaan sattua näin että kumpikin meistä on joutunut kookemaan tämän kamalan tuskan. En ymmärrä. Aina mietin suojeltiinko meitä joltain? Oisiko lapsillemme myöhemmässä elämässä tapahtunut jotain? Tehtiinkö me jotain väärin? Miksi toiset saavat terveitä lapsia ryypäten ja narkaten ja sit ne viedään pois? Kun me, jotka mielestäni ansaitsimme tämän terveen pojan, joka ei lääkäreiden epäpätevyyden ja päätösten takia kestänyt enää, ei jaksanut taistella. Turha jossitella, vaikka pää on täynnä kysymyksiä. Kysyn aina kullaltani haudalla että olethan varmasti hyvässä paikassa?! Onhan sulla hyvä olla? Se on tärkeintä. Se ettei joudu kärsimään eikä tunne kipua. Saa levollisesti katsella meitä täällä pahassa maailmassa. Kumpa pienet enkelimme olisivat taivaissa <3